Joulukuussa -94 me alettiin seurustella. Sä olit karvaa vaille 17 ja mä olin 14. Mä en ole varmaan ikinä pelannut niin paljon korttia kun silloin, istuttiin mun huoneen lattialla ja pelattiin ja juteltiin. Oli älyttömän hyvä olla. Me halittiiin ja suukoteltiin paljon, kuljettiin käsikkäin ja pelleiltiin. Monetkohan lumipesut annoit mulle matkalla bussipysäkiltä meille? Aluksi se ei edes ollut kunnon seurustelua edes mun pienessä mielessä, kunhan hengailtiin. En kai mä nyt tuollaisen kanssa kauaa jaksaisi :)
Jotenkin sävain tunnut alusta asti sellaiselta, jolle voi helposti jutella kaikista asioista. Et sä silti mun paras kaveri ollut, et vielä pitkään aikaan, mutta aika lähellä sitä kyllä. Jossakin vaiheessa kuvaan tuli mukaan Joonas. Se oli sun kaveri. Ja mä tykkäsin siitä yhtä vähän kuin se musta. Joka kerta kun mä näin sen, oli riita valmis. Tai jos ei riidelty, niin ainakin oli pingottunut tunnelma. Joonas oli mua vanhempi. Se pääsi baariin sun kanssa, mä en. Eikä mua olisi edes huolittu. Joonas metsästi naisia, ja mä mietin kuinka helposti sä lähtisit samalle tielle, varsinkin kun toinen oikein yllytti. Pitkiä iltoja vietin istuen työpöydän vieressä lukien Kingin kauhukirjoja niin, että ajatukset oli sun mukana, ei kirjassa. Ja kaikki oli Joonaksen syytä. Sehän vihasi mua, kai se nyt yrittäisi keinolla millä hyvänsä saada meidät erilleen...
Yhtenä alkukesän päivänä sä kerroit mulle, että Joonaksella on tyttöystävä. Ja mä aloin nauraa. En voinut yhtään mitään muuta, eihän tuollainen voisi millään olla totta. Kuka sitäkin muka kestäisi. Joku kamala pikkukakara korkeintaan (joo, mähän olin tässä vaiheessa jo ihan aikuinen, melkein 16v.), ja nyt sä olit ihan innoissasi järjestämässä yhteistä juhannusreissua niiden kanssa. Voi kääk!
Mä näin sen "kamalan Pikkukakaran" muutaman päivän päästä. Niin kaunis tyttö, ettei se ainakaan voisi kauaa Joonaksen kanssa seurustella. Sitäpaitsi se oli mua pari vuotta vanhempi, eikä mikään 12 vuotias.... Ja Sillä oli aivan ihana tummansininen kesämekko, missä oli auringonkukkia. Eikä se lörpötellytkään älyttömyyksiä taukoamatta niinkuin mä olin pelännyt. Se oli vaan hiljaa ja kaunis. Suostuin pitkin hampain siihen juhannuksen viettoon.
Siitä tuli mun siihen asti paras juhannus. Lähdettiin isolla porukalla purjehtimaan, mentiin Nauvoon yhdelle mökille, juotiin siideriä ja tutustuttiin. Noora olikin aivan ihana ihminen, meillä oli sama aaltopituus ihan alusta asti. No joo, se älyttömyyksien lörpöttely taukoamatta tuli kyllä mukaan kuvioihin, mutta niitä me sitten lörpöteltiin ihan yhdessä. Kenenkään kanssa en varmaa ole nauranut yhtä paljon kuin Nooran. Alettiin viihtyä ihan jatkuvasti neljästään ja pikkuhiljaa mun ja Joonaksen välit parani. Käytiin paljon purjehtimassa yhdessä ja jos pojat olivat kilpailuissa, me Nooran kanssa huseerattiin rannassa omiamme. Nauvon hautausmaakin on tullut tutkittua. Sinä kesänä me mentiin kihloihin. Enää ei tuntunutkaan siltä että vaan hengaillaan yhdessä, sä olit tullut mulle kaikkein tärkeimmäksi ihmiseksi. Se oli tosi hämmentävää välillä, kun kaverit ei edes olleet seurustelleet kenenkään kanssa paria viikkoa pidempään ja me oltiin kihloissa jo.
